Koetan vältellä entä jos -ajattelutapaa, mutta se on kuitenkin vaikeaa päivien edetessä työttömyydestä eroon pääsemistä edistävien ratkaisujen tahdittamina. Sitä saattaa huomaamattaan hypätä aikakoneen kyytiin.
Entä jos olisinkin mennyt ammattikouluun lukion sijaan?
Entä jos olisinkin mennyt ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan?
Entä jos olisinkin opiskellut jotain muuta pääainetta yliopistossa?
Entä jos olisinkin valinnut opintoihini sisältyvää työharjoittelua varten toisen työharjoittelupaikan?
Valinnoilla kuorrutetun elämän tarkastelu jälkiviisaasti on paitsi typerää ajan ja henkisten voimien tuhlausta, myös takuuvarma keino nähdä omat valinnat väärinä. Eiväthän tekemäni koulutusvalinnat näemmä nyt ihan papukaijamerkin ansaitsemisen arvoisia ole olleet, kun valintoja tehdessäni kaiken tavoitteena on kuitenkin ollut lopulta pääsy työelämään.
Äh. Entä jos lopettaisin jossittelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti