En ottaisi vastaan työtä
~ johon en koe sopivani. Suurin syy on toki koulutukselliset taidot, mutta olemassa on muitakin tekijöitä, kuten esimerkiksi henkiset tai fyysiset ominaisuudet. Sille on syynsä, miksi en opiskellut itselleni vaikkapa turvallisuusalan tutkintoa. En voi toimia portsarina. Enkä vanginvartijana. Enkä minään sellaisena, jonka tulisi olla niin henkisesti kuin fyysisestikin järkälemäinen.
Äh, ei tämä mitä tahansa -näkökulman ylläpito oikein onnistu, sillä kas kun lähes kaikkeen työhön tarvitaan edes jonkinlainen koulutus. Hyvin harvassa ovat tämän päivän Suomessa ne työt, joihin ei tarvitse koulutusta, enkä villeimmissäkään unissa näe tilannetta, jossa minulle tarjotaan työtä, johon koulutukselliset taitoni eivät riitä. Mahdollisista koulutustasosta ja erikoistumisalasta riippumattomista töistä mieleeni tulevat vain feissarit ja puhelinmyyjät. Vaikka puhelinmyynti tai mikä tahansa ihmisille heidän tahtomattaan asioiden ja jäsenyyksien tuputtamiseen keskittyvä työ ei vaadi fyysistä järkälemäisyyttä, henkistä sitäkin enemmän.
~ josta en saa palkkaa kohtuulliseen elämiseen. Korvauksen työnantajalle antamastani ajasta tulisi olla sellainen, että kykenen elämään hyvää, joka euron laskemisesta vapaata elämää, ja aina parempi olisi, jos pystyisin säästämäänkin haaveideni toteuttamista varten. Kuulostaapa vaateliaalta... ehkä minun pitäisi vain tyytyä siihen, että saan ostettua itselleni edullisia raaka-aineita kaupasta vielä kuukauden lopussakin.
~ jossa en kykene kehittämään tietojani ja taitojani, joita olen kaikki nämä vuodet kerryttänyt ennen kaikkea opiskellessa, mutta myös työelämässä. Mielestäni on todella surullista huomata, miten vähälle huomiolle tämä yksityiskohta jää työttömiin työnhakijoihin keskittyvässä sananvaihdossa.
Jos on käynyt niin onnettomasti, että et koulutuksestasi ja aikaisemmasta työkokemuksesta - oli se sitten mitä tahansa - huolimatta ole onnistunut pääsemään työelämään, olet kutakuinkin nolla. Olet työtön, etkä näin ollen muita työttömiä kummempi. Työtön maisteri? Ehei, olet työtön nolla. Työttömänä työnhakijana ollessasi tietotaitojesi arvo kohtaa välittömän inflaation. Että talikko käteen vain, ja lantaa luomaan! Palkatta!
On lannistavaa havaita, miten koulutustasoaan vastaaviin töihin sinnikkäästi pyrkivät korkeakoulutetut työttömät saatetaan nähdä työtä vieroksuvina nirppanokkina. Ollaan kuulemma olevinaan niin hyviä ihmisiä. Parempia kuin muut työttömät. Öö, hetkinen? Entäpä jos haluaisin päästä työskentelemään tehtävissä, joissa ensinnäkin olen hyvä ja toisekseen haluan tulla vielä paremmaksi. Onko se väärin?
Tein viime keväänä harjoittelua Nykissä ja juttelin kiinalaisen harjoittelijakollegani kanssa Suomen kesätyömarkkinoista. Olin jokseenkin ahdistunut asian suhteen, koska kesätöiden hakeminen ulkomailta käsin tilanteessa, jossa kesätöitä ei muutenkaan ole, on suhteellisen haastavaa. Lisäksi minun oli vain pakko löytää jotain, sillä kaikki säästöt, opintolainat sun muut hupenivat taivaan tuuliin Nykin jäätävän hintatason takia. No, takaisin siihen keskusteluun, joka alkoi saada surkuhupaisia piirteitä kollegan ehdotellessa erilaisia kesätöitä. "Etkö pääsisi johonkin virastoon tai järjestöön?" Eh, joo en. Meidän alan kesätöitä ei kerta kaikkiaan ole olemassa Suomessa. "No entäs vaikka tarjoilijaksi?" No siihenkin tavallaan vaaditaan koulutusta.. "No entäs kahvilaan?" Joo katsos kun mulla ei ole sellaista näppärää juttua kuin hygieniapassi. "No entäs hengenpelastajaksi uimarannalle?" Hehe juu, no meillä ei ihan kauheasti niitä edes ole Suomen rannoilla ja eiköhän siihenkin hommaan tarvita joku, jolla on vähän parempi fysiikka ja ensiapukurssit käytynä. Loppujen lopuksi kiitin kollegaa hyvistä vinkeistä ja pidin hänelle lyhyen luennon Euroopan taloustilanteesta. Kuulostin varmaan aika kitkerältä..
VastaaPoistaOnneksi kesätyö kuitenkin lopulta järjestyi täältä Ruotsista. Sain call center -asiakaspalvelijan paikan suomenkielentaitoni ansiosta ja vietin kesäni matkustellen bussilla 2h töihin ja saman verran kotiin. Eipä tullut lomailtua yhtään, mutta ainakin sain rahaa. Toiveeni kuitenkin olisi, että keväällä valmistuessani löytäisin ihan oman alan töitä, ettei tarvitsisi heittää koulutusta ja aivoja narikkaan ja jatkaa samoissa hommissa. Siitä ei hyötyisi oikein kukaan, ei yhteiskunta, enkä minä.
- Se pian valmistuva ytm
Jaan kokemuksesi ulkomaalaisen kanssa Suomen työllisyysahdingosta juttelemisesta täysin! Ulkomaalaisten kavereideni ehdotellessa minulle erilaisia työnsaantikanavia koen olevani kuin lapsi, joka jankuttaa vastaan ihan periaatteen ilosta. Ei käy, ei pysty, ei oo.
PoistaTuo minkä tahansa -työn hakeminen ja saaminen on vain spekulaatiota, koska ei mitään työtä ole enää saatavilla vain "menemällä" töihin tai "ottamalla vastaan" "tarjottua" työpaikkaa.
VastaaPoistaTotta totta!
PoistaTäällä yksi maisteri toteaa, että tuo on niin totta! Työkkäristä mitään ei ole koskaan tarjottukaan (työnhakukoulutusta lukuunottamatta) ja tuntuu siltä, että maisterin papereiden myötä myös kaikki käytännön taitoni hävisivät - ainakin työnantajien mielestä. Opiskelijana on täysin hyväksyttävää paistaa hampurilaisia tai istua kaupan kassalla, mutta valmistuneelle niitä(kään) töitä ei enää ole tarjolla.
VastaaPoistaOlen hakenut töitä myös "oman" alani ulkopuolelta ja tähän asti tulos on täysi nolla. Toisaalta: palkkaisinko itsekään työnantajana työntekijää, joka oman alansa paikan löytyessä lähtee?(Kukaanhan ei tosin takaa, että sitä paikkaa koskaan löytyy.) Etsin siis työtä, jonka avulla voisin elättää itseni ja perheeni - siis työtä rahan takia. Ei tunnu löytyvän.
Kiitos ajatuksia herättävästä blogistasi! :)
Kysymys työhön sitoutumisesta tämän päivän työmarkkinoilla on melkoisen kiinnostava, sillä vain parempaa työpaikkaa etsivät työntekijät eivät olekaan enää ainoita sitoutumista karttavia toimijoita. Leikkiin ovat näyttäneet lähteneen myös työnantajat.
PoistaMyötätuulta työnhakuun!